Mitä tapahtui kun Suomen kyvyttömin elokuvaohjaaja teki elokuvan Suomen kaikkien aikojen parhaasta mäkikotkasta? Oliko yleisöllä popcornit elokuvan jälkeen lattialla? Nousiko tuhkasta Feeniks-lintu - tai edes peippo?

Ennen elokuvaa oli pelonsekainen odotus voimissaan, Matin traileri oli tullut todistettua koko komeudessaan ja se antoi epäilyttävän vaikutuksen Jasperin muuntautumiskyvystä. Ennakkoluuloja lisäsi vielä starban lisäselvitys että ainakin joku Hyvät pahat ja rumat lähetys on katsottu rooliin valmistauduttaessa, mutta muuten ei Masaan päin ole sylkäistykään. Vittu jaahas. Mäkelän kyvythän tiedetään jo Romanovin kivet ripulista asti ja jo pelkkä elokuvan logo kaikessa rupisuudessaan antoi lupailla että samaa settiä olisi tiedossa.

Tunnelma pitikin rentouttaa ottamalla Matti elokuvan siipimieheksi taskumatti ja toivoa että tämä kombo auttaa pistämään hyppyrinpuomin matalammalle hypyssä tuntemattomaan.

Ja sehän auttoi - ehkä liikaakin.

Elokuva alkaa perusasioista esittelemällä Masan menneisyyden, nykyisyyden ja kaikkien Masan managerituttujen kiteytymänä elokuvan toinen päähahmo eli joku Franzenin esittämä managerinäätä. Elokuvan poukkoillessa paikasta ja ajasta toiseen tulevat kuvioihin mukaan myös vaimot, valmentajat, Stiptease-olmit, Rock & Roll forever ässät ja muut Masan frendit. Suhtkoht kattava setti siis. Mihinkään ei ole kuitenkaan paneuduttu tarpeeksi. Tekijäpossehan on moneen kertaan toitottanut että fiktiota hei tässä tehdään, mutta siinä on yksi elokuvan kompastuskivistä. Tarinan fiktiivinen tarina ei kanna lähellekään todellisten tapahtumien kriittistä pistettä. Elokuvassa ei ole kaikki kunnossa kun sen parasta antia ovat Matin jo klassiset mietelauseet. Elokuvantekijöiden oma pussi onkin ollut melko tyhjä ja koska Mattia ja tapahtumien todellisia henkilöitä on kunnioitettu ottamalla pahimmat ylilyönnit pois, on samalla myös menetetty elokuvallisia tilaisuuksia. Keinoina on ollut myös esim. muuttaa henkilöiden nimiä siinä pelossa etteivät esim. lakimiehet tule makkaramiljoonilla ihan oikeuteen asti kutsumaan. No mutta meinasi unohtua että tämähän oli Aleksi "kiitti Spede" Mäkelän raina.

Näyttelijöistä ainoastaan Merviä vai mitä Mirvaa esittävä Knihtilä tekee telemark alastulon. Kuten pelättyä Pääkkönen seilailee elokuvassa vähän sinne päin. Mottona on ollut selkeästi "massiivisen" taustatyön lisäksi se että että perseeseen laitetaan puolen metrin keppi ja silmät laitetaan pyörimään kuin maalainen Stockmannilla. Tällä esityksellä Pääkkönen olisi tehnyt täydellisen roolisuorituksen teletappina. OK matti on kirjoitettu elokuvassa olemaan se vähän vakavampi kaveri jotta elokuvan sivuhenkilöt voivat rällätä vähän enemmän, mutta vitut siitä - Pääkkönen on perseestä.

Elokuvan suurin positiivinen ylläripylläri on siinä että Aleksi "Cannesin portaat" Mäkelä on viimein yli kymmenen vuoden ja kuuden elokuvan jälkeen oppinut ohjaamisen perusteet. Motto on edelleen matkia parempien ohjaajien kohtauksia kuin pieni paviaani, mutta tällä kertaa niitä ei ole mokattu täydellisesti. Onko kuvaajalla ollut sanansa sanottavana vai onko Mäkelä pitänyt ohjatessaan silmät auki vai mistä moinen johtuu. Joka tapauksessa Mäkelä onnistui nyt kuromaan vähän etumatkaa hengenheimolaiseensa ja pahimpaan kilpakumppaniinsa Uwe Bolliin surkeimman ohjaajan tittelistä.

Elokuvan tarjotessa vain pientä viihdettä on todellisuus jälleen kerran osoittanut koomisuutensa. Ennen mäkikotkaa käyttivät hyväksi ihmiset, jotka Matti edes tunsi jotenkuten mutta nykyään edes tuttavuutta ei tarvita. Myös Pääkkönen on oikeassa elämässään ottanut Masalta oppia siitä miten asoita mainostetaan haastatteluissa esim. paidan avulla.